25. joulukuuta 2014
CHRISTMAS MORNING
Oon onnellinen, kiitollinen, pari kiloa painavampi, sekä uupunut tyttö. Tältä näytti meidän aattoaamu, löysäilyä kesti pari tuntia kunnes oli pakko alkaa keittiöhommiin. Illasta voisinkin postailla lisää myöhemmin, mikäli kiinnostusta vaan löytyy. Me suunnataan huomenna aamusta haudoille sekä sukulaisille Karstulaan, jonka jälkeen olis sitten vuorossa äipän synttärijuhlintaa ja vahvana veikkauksena lisää aliasta. Hyvää joulua rakkaat♥
19. joulukuuta 2014
BLACK FURRY
| Grey Jacket BikBok |
| Jeans Ginatricot |
| Top H&M |
| Shoes Nelly |
| Earrings H&M |
Perjantaita, ihmiset! Täällä kirjoittelee just lomille lähtenyt lukiolainen. Viimesen kokeen palautin siis tänään hieman ennen yhtätoista. Siitä siirryin kotiin päikkäreille, jonka jälkeen kokosin meidän uuden valkosen kuusen kasaan. Pari päivää jouluun, pari päivää mun parhaan kaverin omaan asuntoon muuttoon, mua jännittää. Mä selvisin kun selvisinkin kokeiden lisäks tän viikon kävelyurakasta, tosin kyllä tuolla loskassa käppäily teki välillä tiukkaa. Lumi kun nyt vaan tulisi ja pysyisi.. Hyvää joulunodotusta♥ Ps. En osaa sanoa, miks osa noista kuvista näyttää niin huonolaatusilta..
14. joulukuuta 2014
MY IPHONE LATELY
1. Luminen maisema kaverin ikkunasta. Tätä mä kattelin haikein mielin tässä pari päivää sitten, kunnes toissa-amuna herättyäni näin positiivisen yllätyksen ulkona♥
2. Melko uusista lemppari-kenkuista oli pakko räpsästä kuva. On muuten Nellyltä tilattu, jos joku sitä pohdiskelee!
3. Totista selfietä
4. Aurinko päätti näyttäytyä pitkästä aikaa, se sai mut hymyilemään koko bussimatkan koulusta kotiin. 5. Tällasen piirrustuksen sain aikaan kuviksen ykköskurssilla. En oo piirtäny vuosiin, joten oli kyllä ihan jännä nähä mitä tulee tulokseks :D
6. Tältä näyttää lähes poikkeuksetta mun jokapäiväinen aamupala.
7. Kuten aijemmin mainitsinkin, teatterilla on tullut vietettyä paljon aikaa pelikortiks pukeutuneena. Seuraavan kerran mua näkee siellä sit tammikuun puolella.
8. Näköalaa meikän luottomestasta koulussa, hiljaisesta huoneesta. Siellä mä oon monet hypyt ollu nukkumassa! 9, 10, 11, 12. Nää voiskin kaikki tiivistää yhteen lauseeseen, mun kokkailuja ja niiden kuvailua. Jos jollain muuten sattuu löytymään hyviä reseptivinkkejä kasvispainotteiselle kulinaristille, niin otan kyllä niitä mielelläni vastaan! 13. Mun basic koulunaama
14. Mun basic arkifiilikset
15. Meikästä on kuoriutunut aikamoinen kynttilöiden polttelija. Ne vaan piristää niin kummasti ja tuo sellasta tietynlaista lämmön tunnetta.
16. Dogini näytti niin älyttömän suloselta kaivautuneena tyynyjen väliin, joten refleksin omasesti nappasin kameran käteen. 17. Outfittejä viimeajoilta
18, 19, 20. Loput kuvat onkin Vernan 18-vuotis synttäreiltä. KIIIITOS Verna ihan mahtiruuista sekä hyvin järkätyistä paardeista!
10 päivää jouluun, millä mielin otatte sen vastaan? Kuten on varmaan tullut ilmi, oon jouluihminen henkeen ja vereen. Eli kyllä, Joulu, olet tervetullut. Koeviikko, et ole niin tervetullut. Mun viimepäivät on menny sairastellessa, joten ei oo kyllä lukemisesta tullut oikeen yhtään mitään. Sen lisäks mun bussikortti meni vanhaks, eli ensviikon ravaan sit kuokkala-kortepohja väliä ihan omin pikku jaloin! Mä voisin käydä nappaamassa uuden särkylääkkeen taas nassuun, ja koittaa alottaa tota luku-urakkaa.. Heipat♥
2. Melko uusista lemppari-kenkuista oli pakko räpsästä kuva. On muuten Nellyltä tilattu, jos joku sitä pohdiskelee!
3. Totista selfietä
4. Aurinko päätti näyttäytyä pitkästä aikaa, se sai mut hymyilemään koko bussimatkan koulusta kotiin. 5. Tällasen piirrustuksen sain aikaan kuviksen ykköskurssilla. En oo piirtäny vuosiin, joten oli kyllä ihan jännä nähä mitä tulee tulokseks :D
6. Tältä näyttää lähes poikkeuksetta mun jokapäiväinen aamupala.
7. Kuten aijemmin mainitsinkin, teatterilla on tullut vietettyä paljon aikaa pelikortiks pukeutuneena. Seuraavan kerran mua näkee siellä sit tammikuun puolella.
8. Näköalaa meikän luottomestasta koulussa, hiljaisesta huoneesta. Siellä mä oon monet hypyt ollu nukkumassa! 9, 10, 11, 12. Nää voiskin kaikki tiivistää yhteen lauseeseen, mun kokkailuja ja niiden kuvailua. Jos jollain muuten sattuu löytymään hyviä reseptivinkkejä kasvispainotteiselle kulinaristille, niin otan kyllä niitä mielelläni vastaan! 13. Mun basic koulunaama
14. Mun basic arkifiilikset
15. Meikästä on kuoriutunut aikamoinen kynttilöiden polttelija. Ne vaan piristää niin kummasti ja tuo sellasta tietynlaista lämmön tunnetta.
16. Dogini näytti niin älyttömän suloselta kaivautuneena tyynyjen väliin, joten refleksin omasesti nappasin kameran käteen. 17. Outfittejä viimeajoilta
18, 19, 20. Loput kuvat onkin Vernan 18-vuotis synttäreiltä. KIIIITOS Verna ihan mahtiruuista sekä hyvin järkätyistä paardeista!
10 päivää jouluun, millä mielin otatte sen vastaan? Kuten on varmaan tullut ilmi, oon jouluihminen henkeen ja vereen. Eli kyllä, Joulu, olet tervetullut. Koeviikko, et ole niin tervetullut. Mun viimepäivät on menny sairastellessa, joten ei oo kyllä lukemisesta tullut oikeen yhtään mitään. Sen lisäks mun bussikortti meni vanhaks, eli ensviikon ravaan sit kuokkala-kortepohja väliä ihan omin pikku jaloin! Mä voisin käydä nappaamassa uuden särkylääkkeen taas nassuun, ja koittaa alottaa tota luku-urakkaa.. Heipat♥
4. joulukuuta 2014
DECEMBER
Hello peepz! Voin sanoa, että better days are coming ja mä en oo too far away niistä. Yleisesti ottaen oon ollu siis ihan positiivisella mielellä viimepäivinä, koulumotivaatio tosin edelleen karkuteillä. Jos tulee vastaan, viittokaa tänne suuntaan! Joulukuu, pakkanen, mun kuvakalenteri sekä kynttilät saa kuitenkin mun mielen kohoamaan ja antaa muistutuksen siitä, että eihän se joulu oo kun kahdenkymmenen päivän päässä. Wow, just wow. On menny kyllä niin tajuttoman nopeesti tää koko ensimmäinen lukiosyksy, ja jo nyt on ehtiny tapahtua vaikka ja mitä. Huomenna palaan taas kaupunginteatterille tanssisatuilemaan, tänä vuonna tanssitaan Liisa Ihmemaassa -sadussa, ja meikän rooli on yli-iloinen pelikortti. See ya!
27. marraskuuta 2014
OUTFIT
Ilahduin kovasti siitä, että mun ajattelu ääneen sai teidät lukijatkin pohtimaan asioita! Kiitän siis suuresti teitä ihania, jotka jaksoitte kommentoida♥ Mä aattelin nyt pitkästä aikaa postata vähän asukuvia, sillä niitä ei oo kyllä tullu otettua aaaikoihin. Tästä pääsenkin mua askarruttaneeseen kysymykseen, minkälaisia postauksia te toivositte mun kirjottavan? Enemmän tekstiä, vaiko onks nää outfitit se juttu? Kivaa alkavaa viikonloppua teille, rentoutukaaaa
| Jeans Zara |
| Shoes Nelly |
| Earrings Glitter |
| Backbag Sportamore |
23. marraskuuta 2014
ONNELLISUUS ON SUHTEELLINEN KÄSITE
Mitä on onnellisuus, ja mistä se kumpuaa? Tota mä oon nyt tässä pohdiskellut. Ihmiset tuntuu ettivän sitä joka paikasta, mukaan lukien minä. Kaikista vaikeinta koko hommassa on varmaan se, että jotkut ei edes tiedä, mikä sitten tekis onnelliseks. Hetkellisesti se voi tulla vaikka uudesta vaatteesta, hyvästä ruoasta taikka kivasta hetkestä kaverin kanssa. Mut miten sitten määritellään onnellisuus noin ihan ylipäätään elämässä? Kuinka monta kertaa päivässä pitäis olla niitä hyviä hetkiä, että voi rehellisesti sanoa olevansa onnellinen ja varsin tyytyväinen elämäänsä. Onko onnellisuus vaan hetkellinen euforinen tunne, vai voiko se olla pysyvää? Tää on ehkä yks sellasista jutuista, mitä ei pitäis liiemin pohtia, taaplata eteenpäin vaan asenteella "elät vaan kerran". Jostain syystä mä oon kuitenkin tällänen pohdiskelija, ja tykkään purkaa sitä mitä mä ympärilläni nään.
Onnellisuus ja rakkaus. Onko ne suoraan linkitettyinä toisiinsa, tarviiko ihminen aina jonkun jota rakastaa ollakseen onnellinen? Näin yksinolon suosijana voin kyllä sanoa, että ei se ehkä aina oo se juttu. Tottakai itekin "tykkää" nappia painaneena "relationship goals" -kuville tulee sellanen illuusio, että varmaan tollanen korjais kaiken mikä puuttuu elämästä tai on epäkunnossa. No mut onko se niin, vai onko se sit vaan niitä yksittäisiä hetkiä. Kertokaa mulle seurustelijat, onko teidän onnellisuustaso noin ylipäätään korkeempi, kun teillä on oma kulta kainalossa?
Mä en osaa ainakaan omasta elämästä määritellä yhtä tiettyä astetta onnellisuudelle. Mulla se ainakin hyppii aivan laidasta laitaan. Jokatapauksessa on asioita, mitkä lähes poikkeuksetta saa mut todella hyvälle päälle. Kaikista parhaimmat on kuitenkin niitä spontaaneja juttuja, joihin et oo voinu ite vaikuttaa. Mun mielestä onnellisuus on elämän tarkotus ja tavote. Sitä ei saa hakemalla hakea, muttei myöskään torjua. Ikinä ei sais katua mitään sellasta, mikä on joskus sut tehny onnelliseks.
Loppuun mä ajattelin listata sellasia asioita, mitkä ainakin hetkellisesti tekee mut hyvin onnelliseks.
♥ Kun mun koira hyppä illalla sänkyyn, ja käpertyy peiton alle mun masun kohalle.
♥ Kun heräät aamulla kovaan nälkään ja tiedät, että jääkaapissa on parhaat ainekset aamupalalle sekä nauhalla hyvä leffa oottamassa.
♥ Kun tuut rankan päivän jälkeen himaan ja heität jumpperin päälle ja villasukat jalkaan.
♥ Se kun tiedät, että on hyvä päivä tulossa ja saat laittautua kaikessa rauhassa kotona.
♥ Kun oot tosi väsynyt koulussa, ja saat kuulla että vikat tunnit on peruttu.
♥ Kun joku sanoo sulle erikoisen kohteliaisuuden odottamatta.
♥ Kun oot suorittanu jotain mihin et uskonu itekään pystyväs. (Esim 7,5km juoksu wouwou!!)
♥ Kun oot sellasen ihmisen seurassa, joka pelkästään läsnäololla saa sut hymyilemään.
Onnellisuus ja rakkaus. Onko ne suoraan linkitettyinä toisiinsa, tarviiko ihminen aina jonkun jota rakastaa ollakseen onnellinen? Näin yksinolon suosijana voin kyllä sanoa, että ei se ehkä aina oo se juttu. Tottakai itekin "tykkää" nappia painaneena "relationship goals" -kuville tulee sellanen illuusio, että varmaan tollanen korjais kaiken mikä puuttuu elämästä tai on epäkunnossa. No mut onko se niin, vai onko se sit vaan niitä yksittäisiä hetkiä. Kertokaa mulle seurustelijat, onko teidän onnellisuustaso noin ylipäätään korkeempi, kun teillä on oma kulta kainalossa?
Mä en osaa ainakaan omasta elämästä määritellä yhtä tiettyä astetta onnellisuudelle. Mulla se ainakin hyppii aivan laidasta laitaan. Jokatapauksessa on asioita, mitkä lähes poikkeuksetta saa mut todella hyvälle päälle. Kaikista parhaimmat on kuitenkin niitä spontaaneja juttuja, joihin et oo voinu ite vaikuttaa. Mun mielestä onnellisuus on elämän tarkotus ja tavote. Sitä ei saa hakemalla hakea, muttei myöskään torjua. Ikinä ei sais katua mitään sellasta, mikä on joskus sut tehny onnelliseks.
Loppuun mä ajattelin listata sellasia asioita, mitkä ainakin hetkellisesti tekee mut hyvin onnelliseks.
♥ Kun mun koira hyppä illalla sänkyyn, ja käpertyy peiton alle mun masun kohalle.
♥ Kun heräät aamulla kovaan nälkään ja tiedät, että jääkaapissa on parhaat ainekset aamupalalle sekä nauhalla hyvä leffa oottamassa.
♥ Kun tuut rankan päivän jälkeen himaan ja heität jumpperin päälle ja villasukat jalkaan.
♥ Se kun tiedät, että on hyvä päivä tulossa ja saat laittautua kaikessa rauhassa kotona.
♥ Kun oot tosi väsynyt koulussa, ja saat kuulla että vikat tunnit on peruttu.
♥ Kun joku sanoo sulle erikoisen kohteliaisuuden odottamatta.
♥ Kun oot suorittanu jotain mihin et uskonu itekään pystyväs. (Esim 7,5km juoksu wouwou!!)
♥ Kun oot sellasen ihmisen seurassa, joka pelkästään läsnäololla saa sut hymyilemään.
13. marraskuuta 2014
THANKFUL
Kuten osa varmaan tietääkin, tapahtui maanantaina iltapäivällä auto-onnettomuus. Onnettomuudessa menehtyi mun ystävä, ja yksi joutui sairaalaan. Ajattelin aluks, että en aijo kirjottaa tästä mitään tänne. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, koska haluan jakaa sen mitä mulla on mielen päällä. Siltikin tuntuu, että mikään sana ei oo tarpeeks suuri kuvailemaan edes pientä osaa siitä, mitä mä haluaisin sanoa.
Oon nyt tässä tän viikon vaan maannut kotona, ja ajatellu kaikkea ihan toden teolla. Yks päälimmäisistä asioista on se, että oon tajunnut kuinka turhaa kaikki riiteleminen on. Oon ymmärtänyt sen, että mikään mitä jonkun sun läheisen kanssa sattuu, ei saa pilata sitä. Mä en aijo hukata enää sekuntiakaan olemalla ylpeä, itsepintanen ja samalla onneton. Ihan sama kestä on kyse, on ihan turhaa viedä itseltään energiaa vaan siksi, että voi näyttää vahvalta ulospäin. On ihan okei tuntea pahaa oloa, on ihan okei myöntää että on tehnyt väärin. On myös ihan okei tehdä väärin, ja epäonnistua. Se että käyttää aikaansa vihaamalla jotain toista, on vaan pelkkää itsekkyyttä, joka kostautuu itsellekin myöhemmin. Edes muutaman minuutin käyttäminen siihen on tuhlaamista. Se vie koko ajan hetkiä pois siitä, millon sä voisit olla onnellinen.
Kun jotain tällasta tapahtuu, se saa ihmiset tiivistymään yhteen ja oikeesti pysähtymään kerrankin ajattelemaan kunnolla ja miettimään, mikä oikeesti on tärkeintä. Se on inhottavaa, että näin järkyttävä asia saa vasta ihmiset heräämään. Mä tiedän, että mun blogia lukee moni ajokortin juuri saanut taikka pian saava. Toivonkin, että painasitte tän tapahtuman syvälle teidän takaraivoon, ettei tällasta tarvis tapahtua enää koskaan uudestaan. Kuolema on järkyttävä asia jo itsessään, mutta kun on kyse nuoresta henkilöstä, se usein järkyttää vielä enemmän.
Musta on hienoa, että tällanen asia koskettaa niitäkin, jotka ei edes välttämättä henkilöitä ole tuntenut. Se on hienoa, että sen seurauksena ne ihmiset voi oppia jotain uutta itsestään, tai ylipäätään elämästä. Mun on kuitenkin aivan pakko sanoa, että tässäkin asiassa on rajansa. Mä mietin itsekin aina itkukohtausten jälkeen, että onko mulla edes oikeus tuntea näin? Onko mulla edes oikeutta sanoa, että musta tuntuu todella paskalta. Mikään mitä mä tunnen, ei varmastikaan vedä vertoja sille tuskalle, mitä näiden henkilöiden perheet tuntee. Jokanen facebook päivitys tästä aiheesta sai mut itkemään vaan lisää, joten en edes halua kuvitella, miltä omaisista voi tuntua. En tiedä oliko tässä mun koko tarinassa mitään pointtia, halusin vaan tulla purkamaan ajatuksia. Olkaa ihmiset nöyriä, pysykää nöyrinä ja olkaa kiitollisia kaikesta mitä teillä on.
Mä omistan tän postauksen kaikille niille, ketkä tietää olevansa mulle rakkaita. Kiitos, että olette siinä.
Oon nyt tässä tän viikon vaan maannut kotona, ja ajatellu kaikkea ihan toden teolla. Yks päälimmäisistä asioista on se, että oon tajunnut kuinka turhaa kaikki riiteleminen on. Oon ymmärtänyt sen, että mikään mitä jonkun sun läheisen kanssa sattuu, ei saa pilata sitä. Mä en aijo hukata enää sekuntiakaan olemalla ylpeä, itsepintanen ja samalla onneton. Ihan sama kestä on kyse, on ihan turhaa viedä itseltään energiaa vaan siksi, että voi näyttää vahvalta ulospäin. On ihan okei tuntea pahaa oloa, on ihan okei myöntää että on tehnyt väärin. On myös ihan okei tehdä väärin, ja epäonnistua. Se että käyttää aikaansa vihaamalla jotain toista, on vaan pelkkää itsekkyyttä, joka kostautuu itsellekin myöhemmin. Edes muutaman minuutin käyttäminen siihen on tuhlaamista. Se vie koko ajan hetkiä pois siitä, millon sä voisit olla onnellinen.
Kun jotain tällasta tapahtuu, se saa ihmiset tiivistymään yhteen ja oikeesti pysähtymään kerrankin ajattelemaan kunnolla ja miettimään, mikä oikeesti on tärkeintä. Se on inhottavaa, että näin järkyttävä asia saa vasta ihmiset heräämään. Mä tiedän, että mun blogia lukee moni ajokortin juuri saanut taikka pian saava. Toivonkin, että painasitte tän tapahtuman syvälle teidän takaraivoon, ettei tällasta tarvis tapahtua enää koskaan uudestaan. Kuolema on järkyttävä asia jo itsessään, mutta kun on kyse nuoresta henkilöstä, se usein järkyttää vielä enemmän.
Musta on hienoa, että tällanen asia koskettaa niitäkin, jotka ei edes välttämättä henkilöitä ole tuntenut. Se on hienoa, että sen seurauksena ne ihmiset voi oppia jotain uutta itsestään, tai ylipäätään elämästä. Mun on kuitenkin aivan pakko sanoa, että tässäkin asiassa on rajansa. Mä mietin itsekin aina itkukohtausten jälkeen, että onko mulla edes oikeus tuntea näin? Onko mulla edes oikeutta sanoa, että musta tuntuu todella paskalta. Mikään mitä mä tunnen, ei varmastikaan vedä vertoja sille tuskalle, mitä näiden henkilöiden perheet tuntee. Jokanen facebook päivitys tästä aiheesta sai mut itkemään vaan lisää, joten en edes halua kuvitella, miltä omaisista voi tuntua. En tiedä oliko tässä mun koko tarinassa mitään pointtia, halusin vaan tulla purkamaan ajatuksia. Olkaa ihmiset nöyriä, pysykää nöyrinä ja olkaa kiitollisia kaikesta mitä teillä on.
Mä omistan tän postauksen kaikille niille, ketkä tietää olevansa mulle rakkaita. Kiitos, että olette siinä.
28. lokakuuta 2014
LET IT SNOW LET IT SNOW..
Heippa! Mikä on makea, kaunis, ihana ja tuoksuva asia, jota kaikki odottaa?
JOULUUUUU!!!! Mulla on monia syitä siihen, miks odotan joulua niiiin kovasti. Ensimmäinen ja varmaan tärkein seikka on loma. Hyvänä kakkosena kuitenkin tulee herkkulakon loppuminen. Sit tietty lumi, ja se ihana rauhallisuus. Lumeen liittyen me ajateltiin Jennin kanssa tänätalvena alkaa hiihtämään. Ei kellään sattuis olee suksia ja monoja mulle lahjottaa? Meinaan vaan, ettei ehkä mikään unelmakohde sijottaa rahaa, haha :D
Ainiin, mulla olis hakusessa kolmaskin hiihtokaveri, karvainen sellainen. Olisko kellään tietoa kotia kaipalevista koirista? Ei nimittäin taida tosta joka toinen kuukausi meillä asustelevasta kääpiöpinseristä olla mulle lenkkikaveriks. Antasin siis todella mielelläni kodin jollekkin pieni-keskikoko hauvalle, mutta suht-pienellä budjetilla. Löytökoira sivustoilta oon löytäny aivan ihania yksilöitä, mutta hintaa näiden pelastamisella olis 450e. Aika vaikeeks on tehty toi auttaminen, kieltämättä.
Loppuun ajattelin kiusata vähän mun muita sieluntovereita, joulu-intoilijoita sekä dogikansaa. Nauttikaa Weheartitin sadosta.
JOULUUUUU!!!! Mulla on monia syitä siihen, miks odotan joulua niiiin kovasti. Ensimmäinen ja varmaan tärkein seikka on loma. Hyvänä kakkosena kuitenkin tulee herkkulakon loppuminen. Sit tietty lumi, ja se ihana rauhallisuus. Lumeen liittyen me ajateltiin Jennin kanssa tänätalvena alkaa hiihtämään. Ei kellään sattuis olee suksia ja monoja mulle lahjottaa? Meinaan vaan, ettei ehkä mikään unelmakohde sijottaa rahaa, haha :D
Ainiin, mulla olis hakusessa kolmaskin hiihtokaveri, karvainen sellainen. Olisko kellään tietoa kotia kaipalevista koirista? Ei nimittäin taida tosta joka toinen kuukausi meillä asustelevasta kääpiöpinseristä olla mulle lenkkikaveriks. Antasin siis todella mielelläni kodin jollekkin pieni-keskikoko hauvalle, mutta suht-pienellä budjetilla. Löytökoira sivustoilta oon löytäny aivan ihania yksilöitä, mutta hintaa näiden pelastamisella olis 450e. Aika vaikeeks on tehty toi auttaminen, kieltämättä.
Loppuun ajattelin kiusata vähän mun muita sieluntovereita, joulu-intoilijoita sekä dogikansaa. Nauttikaa Weheartitin sadosta.
19. lokakuuta 2014
1901014
Mitä mun lomaan kuului? Kavereita, koiria, hyvää ruokaa, koiria, lenkkeilyä, juhlimista, makoilua, leffojen katselua.
Mitä siitä puuttui? Opiskelu. Arvatkaa vaan teinkö ainuttakaan asiaa edistääkseni mun työmäärää. En tosiaan. Siltä näyttää mun viimejakson numerotkin, joista jokanen on tippunu 1-3 numeroa alaspäin. Eniten mua kuitenkin huolettaa mun mielenterveys, joka tahtoisi kovin mielellään jatkaa tätä lomailua. 9 viikkoa ja risat seuraavaan lomaan tuntuu _mahdottomalta_. A-pu-a. No mutta! Loma teki terää ja antoi mulle juuri sitä mitä kaipasinkin. Tässä vähän sekalaisesti räpsittyjä kuvia viikon varrelta, on siskon uutta kämppää, koiraa ja kamuja.
Mitä siitä puuttui? Opiskelu. Arvatkaa vaan teinkö ainuttakaan asiaa edistääkseni mun työmäärää. En tosiaan. Siltä näyttää mun viimejakson numerotkin, joista jokanen on tippunu 1-3 numeroa alaspäin. Eniten mua kuitenkin huolettaa mun mielenterveys, joka tahtoisi kovin mielellään jatkaa tätä lomailua. 9 viikkoa ja risat seuraavaan lomaan tuntuu _mahdottomalta_. A-pu-a. No mutta! Loma teki terää ja antoi mulle juuri sitä mitä kaipasinkin. Tässä vähän sekalaisesti räpsittyjä kuvia viikon varrelta, on siskon uutta kämppää, koiraa ja kamuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)