OUTFIT

Ilahduin kovasti siitä, että mun ajattelu ääneen sai teidät lukijatkin pohtimaan asioita! Kiitän siis suuresti teitä ihania, jotka jaksoitte kommentoida♥ Mä aattelin nyt pitkästä aikaa postata vähän asukuvia, sillä niitä ei oo kyllä tullu otettua aaaikoihin. Tästä pääsenkin mua askarruttaneeseen kysymykseen, minkälaisia postauksia te toivositte mun kirjottavan? Enemmän tekstiä, vaiko onks nää outfitit se juttu? Kivaa alkavaa viikonloppua teille, rentoutukaaaa

| Shirt Sheinside | 

| Jeans Zara | 

| Shoes Nelly | 

| Earrings Glitter | 

| Backbag Sportamore |

ONNELLISUUS ON SUHTEELLINEN KÄSITE

Mitä on onnellisuus, ja mistä se kumpuaa? Tota mä oon nyt tässä pohdiskellut. Ihmiset tuntuu ettivän sitä joka paikasta, mukaan lukien minä. Kaikista vaikeinta koko hommassa on varmaan se, että jotkut ei edes tiedä, mikä sitten tekis onnelliseks. Hetkellisesti se voi tulla vaikka uudesta vaatteesta, hyvästä ruoasta taikka kivasta hetkestä kaverin kanssa. Mut miten sitten määritellään onnellisuus noin ihan ylipäätään elämässä? Kuinka monta kertaa päivässä pitäis olla niitä hyviä hetkiä, että voi rehellisesti sanoa olevansa onnellinen ja varsin tyytyväinen elämäänsä. Onko onnellisuus vaan hetkellinen euforinen tunne, vai voiko se olla pysyvää? Tää on ehkä yks sellasista jutuista, mitä ei pitäis liiemin pohtia, taaplata eteenpäin vaan asenteella "elät vaan kerran". Jostain syystä mä oon kuitenkin tällänen pohdiskelija, ja tykkään purkaa sitä mitä mä ympärilläni nään.

Onnellisuus ja rakkaus. Onko ne suoraan linkitettyinä toisiinsa, tarviiko ihminen aina jonkun jota rakastaa ollakseen onnellinen? Näin yksinolon suosijana voin kyllä sanoa, että ei se ehkä aina oo se juttu. Tottakai itekin "tykkää" nappia painaneena "relationship goals" -kuville tulee sellanen illuusio, että varmaan tollanen korjais kaiken mikä puuttuu elämästä tai on epäkunnossa. No mut onko se niin, vai onko se sit vaan niitä yksittäisiä hetkiä. Kertokaa mulle seurustelijat, onko teidän onnellisuustaso noin ylipäätään korkeempi, kun teillä on oma kulta kainalossa?

Mä en osaa ainakaan omasta elämästä määritellä yhtä tiettyä astetta onnellisuudelle. Mulla se ainakin hyppii aivan laidasta laitaan. Jokatapauksessa on asioita, mitkä lähes poikkeuksetta saa mut todella hyvälle päälle. Kaikista parhaimmat on kuitenkin niitä spontaaneja juttuja, joihin et oo voinu ite vaikuttaa. Mun mielestä onnellisuus on elämän tarkotus ja tavote. Sitä ei saa hakemalla hakea, muttei myöskään torjua. Ikinä ei sais katua mitään sellasta, mikä on joskus sut tehny onnelliseks.

Loppuun mä ajattelin listata sellasia asioita, mitkä ainakin hetkellisesti tekee mut hyvin onnelliseks.

   ♥ Kun mun koira hyppä illalla sänkyyn, ja käpertyy peiton alle mun masun kohalle.
   ♥ Kun heräät aamulla kovaan nälkään ja tiedät, että jääkaapissa on parhaat ainekset aamupalalle sekä nauhalla hyvä leffa oottamassa.
   ♥ Kun tuut rankan päivän jälkeen himaan ja heität jumpperin päälle ja villasukat jalkaan.
   ♥ Se kun tiedät, että on hyvä päivä tulossa ja saat laittautua kaikessa rauhassa kotona.
   ♥ Kun oot tosi väsynyt koulussa, ja saat kuulla että vikat tunnit on peruttu.
   ♥ Kun joku sanoo sulle erikoisen kohteliaisuuden odottamatta.
   ♥ Kun oot suorittanu jotain mihin et uskonu itekään pystyväs. (Esim 7,5km juoksu wouwou!!)
   ♥ Kun oot sellasen ihmisen seurassa, joka pelkästään läsnäololla saa sut hymyilemään.

THANKFUL

Kuten osa varmaan tietääkin, tapahtui maanantaina iltapäivällä auto-onnettomuus. Onnettomuudessa menehtyi mun ystävä, ja yksi joutui sairaalaan. Ajattelin aluks, että en aijo kirjottaa tästä mitään tänne. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, koska haluan jakaa sen mitä mulla on mielen päällä. Siltikin tuntuu, että mikään sana ei oo tarpeeks suuri kuvailemaan edes pientä osaa siitä, mitä mä haluaisin sanoa.

Oon nyt tässä tän viikon vaan maannut kotona, ja ajatellu kaikkea ihan toden teolla. Yks päälimmäisistä asioista on se, että oon tajunnut kuinka turhaa kaikki riiteleminen on. Oon ymmärtänyt sen, että mikään mitä jonkun sun läheisen kanssa sattuu, ei saa pilata sitä. Mä en aijo hukata enää sekuntiakaan olemalla ylpeä, itsepintanen ja samalla onneton. Ihan sama kestä on kyse, on ihan turhaa viedä itseltään energiaa vaan siksi, että voi näyttää vahvalta ulospäin. On ihan okei tuntea pahaa oloa, on ihan okei myöntää että on tehnyt väärin. On myös ihan okei tehdä väärin, ja epäonnistua. Se että käyttää aikaansa vihaamalla jotain toista, on vaan pelkkää itsekkyyttä, joka kostautuu itsellekin myöhemmin. Edes muutaman minuutin käyttäminen siihen on tuhlaamista. Se vie koko ajan hetkiä pois siitä, millon sä voisit olla onnellinen.

Kun jotain tällasta tapahtuu, se saa ihmiset tiivistymään yhteen ja oikeesti pysähtymään kerrankin ajattelemaan kunnolla ja miettimään, mikä oikeesti on tärkeintä. Se on inhottavaa, että näin järkyttävä asia saa vasta ihmiset heräämään. Mä tiedän, että mun blogia lukee moni ajokortin juuri saanut taikka pian saava. Toivonkin, että painasitte tän tapahtuman syvälle teidän takaraivoon, ettei tällasta tarvis tapahtua enää koskaan uudestaan. Kuolema on järkyttävä asia jo itsessään, mutta kun on kyse nuoresta henkilöstä, se usein järkyttää vielä enemmän.

Musta on hienoa, että tällanen asia koskettaa niitäkin, jotka ei edes välttämättä henkilöitä ole tuntenut. Se on hienoa, että sen seurauksena ne ihmiset voi oppia jotain uutta itsestään, tai ylipäätään elämästä. Mun on kuitenkin aivan pakko sanoa, että tässäkin asiassa on rajansa. Mä mietin itsekin aina itkukohtausten jälkeen, että onko mulla edes oikeus tuntea näin? Onko mulla edes oikeutta sanoa, että musta tuntuu todella paskalta. Mikään mitä mä tunnen, ei varmastikaan vedä vertoja sille tuskalle, mitä näiden henkilöiden perheet tuntee. Jokanen facebook päivitys tästä aiheesta sai mut itkemään vaan lisää, joten en edes halua kuvitella, miltä omaisista voi tuntua. En tiedä oliko tässä mun koko tarinassa mitään pointtia, halusin vaan tulla purkamaan ajatuksia. Olkaa ihmiset nöyriä, pysykää nöyrinä ja olkaa kiitollisia kaikesta mitä teillä on.

Mä omistan tän postauksen kaikille niille, ketkä tietää olevansa mulle rakkaita. Kiitos, että olette siinä.